Navigation 2


Tulosta tämä sivu
Mekaaninen kamera

Mekaaninen kamera on edelleen käyttökelpoinen tähtivalokuvauksessa, vaikka digitaaliset kamerat ovatkin vallanneet alaa jo vuosia. Siinä on monia hyödyllisiä toimintoja, joita on vaikea toteuttaa digitaalisella kameralla. Koska mekaanisessa kamerassa on vain vähän sähköllä toimivia osia, onnistuu kameran käyttö myös pakkassäällä. Kuvassa on mekaaninen kamera kiinnitetty itsetehtyyn manuaaliseen seurantalaitteeseen (design S. Ekko, kuva IH, Finland).

 



Tavoite: Oppia tuntemaan mekaanisen kameran tarjoamat mahdollisuudet tähtikuvauksessa. Oppia valitsemaan oikeat asetukset parhaimman kuvaustuloksen saamiseksi.


Tutkimuksia: Keskustellaan yleisesti oppilaiden kanssa kameroista ja kuvaamisesta. Kehitellään samalla ideoita luokan oman tähtikuvausprojektin toteuttamisesta. Runsaan kameravalikoiman vuoksi kannattaa keskittyä yhteen tai korkeintaan kahteen kameratyyppiin. Onnekkain tilanne on, jos koululla on oma oppilaidenkin käytettävissä oleva tähtikuvaukseen sopivalla objektiivilla varustettu kamera.

1)  Tutustutaan yhdessä koululle hankittuun kameraan. Etsitään tärkeimmät valintakohteet, kuten filmin paikka, etäisyyden tarkennus, herkkyyden ja valotusajan säätö sekä kuvausaukon valitsin. Tutkitaan mahdollisuutta käyttää lankalaukaisijaa.

2)  Jatketaan yhdessä kameran varustelua. Keskustellaan ensin filmin hankinnasta. Filmivaihtoehtoja on useita erilaisiin tarkoituksiin. Mustavalkoisia tai värillisiä filmejä löytyy eri herkkyyksillä. Tähtikuvaukseen sopiva herkkyys on värifilmi ISO1600. Nykyisin suositaan paperille kehitettäviä kuvia, jotka voidaan skannata sähköiseen muotoon. Diafilmit ovat jääneet vähemmälle käytölle jo senkin vuoksi, että tähtikuvaukseen sopivaa herkkää diafilmiä on vaikea saada kaupoista.

Tähtikuvaus edellyttää himmeiden kuvauskohteiden vuoksi pitkiä valotusaikoja. Mekaaniseen kameraan kiinnitettävän lankalaukaisijan avulla kuvaaja voi helposti muutella valotusaikoja parhaimman tuloksen saamiseksi. Ennen kuvausta on muistettava kääntää valotusajan valitsin manuaaliseen käyttöön ja herkkyyden valitsin filmin herkkyyttä vastaavaksi.  Pimeää tähtitaivasta kuvattaessa aukon suuruus tulee olla suurimmillaan suurimman valomäärän keräämiseksi, eli valitaan kiekosta pienin lukema. Kirkkaita kohteita kuten Kuuta kuvattaessa kannattaa harkita pienemmän aukon käyttämistä. Vihjeitä tästä valinnasta voi saada esimerkiksi kokeneilta kuvaajilta tai kirjallisuudesta. Kaukaisia kohteita kuten tähtiä kuvattaessa etäisyyden säädin kierretään ääretön-asentoon.

3)  Käydään läpi kameran perustiedot ja säädöt yhdessä oppilaiden kanssa ja tehdään samalla kuivaharjoituksia. Näin jokainen oppii hallitsemaan kameran käyttöä sujuvasti. Harjoitellaan vanhalla filmillä sen kameraan laittoa ja poisottoa. Tämä on tärkeää, jos todellisessa kuvaustilanteessa joudutaan vaihtamaan filmiä ulkona pimeässä. Annetaan oppilaiden harjoitella kuvausta muutamilla filmeillä. Muutetaan vuorotellen aukkoa, etäisyyden säätöä ja valotusaikaa. Kirjataan muistiin kunkin kuvan valinnat. Tutkitaan valmiita kuvia valintojen valossa ja päätetään säädöistä oikeaa kuvausta varten.

4)  Himmeitä kohteita kuvattaessa valotusaika on niin pitkä, että tähtitaivas ehtii kiertyä maapallon pyörimisen vuoksi. Tämä ongelma voidaan poistaa kiinnittämällä kamera seurantalaitteeseen. Siinä olevien kohdistusreikien avulla laitteen kääntymisakseli suunnataan Pohjantähteen eli Maan akselin suuntaiseksi. Laitetta käännetään manuaalisesti ennalta testatulla nopeudella tai se kääntyy itse sähköisellä ohjauksella. Näin tähtien paikat säilyvät pistemäisinä pitkilläkin valotuksilla. Tähtien ratoja kuvattaessa kytketään seuranta pois päältä, jolloin pitkän valotusajan seurauksena tähtien radat piirtyvät viivoina kuvaan

5) * Kuvataan erikoisia tilanteita innostuneimpien oppilaiden kanssa. Valotetaan länsi- tai itätaivasta horisontin yläpuolella pitkään ilman seurantaa. Tulos on mielenkiintoinen. Tähtien radat ovat suoria viivoja ekvaattoritasossa, mutta kaartuvat ekvaattorin molemmin puolin ekvaattorista poispäin. Pohjantähteä kuvattaessa pitkään ilman seurantaa tähtien radat muodostavat sisäkkäisiä ympyröitä Pohjantähden ympärillä.

6) * Tähtien ratoja esittävien kuvien pohjalta voidaan luokassa pohtia ja ratkaista useita laskennallisia tehtäviä. Ekvaattoriviivat muodostavat tietyn kulman horisontin suhteen, josta voidaan määrittää paikan leveysaste. Ympyräviivoista voidaan valotusajan huomioiden määrittää maapallon pyörimisnopeus. Eri muuttujia vaihtelemalla saadaan lisää laskutehtäviä oppilaita varten.

7) * Etsitään Internetistä lisätietoa kameroista, ominaisuuksista ja lisälaitteista. Tutkitaan mahdollisuutta liittää kamera tietokoneeseen ja siten saada kuvat suoraan sähköiseen muotoon. Tällöin kuvaustilanne on helppo heti uusia kameran asetuksia säätämällä. Käytön helppous innostaa oppilaita kuvaamaan enemmän.

 


Menetelmät: Perehtyminen kameran osiin, säätöihin ja lisälaitteisiin. Kuvausta luonnossa eri tilanteissa. Tulosten hyödyntäminen lisätehtävinä.

 


Materiaalit: Kamera, seurantalaite, filmejä, lisävarusteet, kuvankäsittelyohjelma.

 


Pohdittavaa: Keskustellaan kuvausolosuhteista, kuten säästä, valoisuudesta, valosaasteesta. Pohditaan erilaisten suotimien tarvetta.

 


Tulosten tarkastelua: Vertaillaan eri kuvaustilanteiden kuvia ja eri säätöjen tuottamia kuvia. Etsitään alkuajan harjoittelukuvista opittavaa ja muutettavaa. Kirjataan tarkoin muistiin kuvaustilanteet ja kamerassa käytetyt arvot.

 


Vinkkejä: Pimeäkuvauksiin kannattaa ottaa mukaan punaista valoa antava lamppu. Välillä on tarpeen tarkistaa tai muuttaa säätöjä. Valkoinen valo häiritsee pitkään silmän sopeutumista pimeään.

 


Asiasanoja: Kamera, filmi, tähtikuvaus, valotusaika, filmiherkkyys, ISO, seurantalaite, aukkosuhde, objektiivi.

 




Previous page: Tähtivalokuvaus
Seuraava sivu: Neulanreikäkamera