ARCturus

Taivaan ilmiöiden kuvaaminen onnistuu myös ilman filmejä ja kalliita kameroita. Pahvinen neulanreikäkamera on jokaisen oppilaan valmistettavissa. Tämä yksinkertainen ja hinnaltaan edullinen kuvaaminen on jokaisen ulottuvilla. Samaan tarkoitukseen soveltuu myös tiivis suljettava astia, jonka kylkeen on porattu pieni reikä (kuva IH, Finland).

 

 

Tavoite: Koota ohjeen mukainen neulanreikäkamera ja kuvata sillä luontoa ja taivasta.

Tutkimuksia: Neulanreikäkameran idea on hyvin yksinkertainen. Tarvitaan vain pieni reikä, sen takana pimeä tila sekä mahdollisesti kuvaa tallentava materiaali.

Kamera voi olla puistoon rakennettu pieni koppi, johon voidaan mennä sisälle havainnoimaan reiän kautta takaseinälle syntyvää kuvaa. Kuva on ylösalaisin ja yllättävän selvärajainen. Toisaalta kamera voi olla vanerilevystä valmistettu pieni laatikko, jonka takaseinä on läpinäkyvää pleksi-muovia tai lasia. Maiseman ylösalaisin näkyvää kuvaa voi tarkastella kameran takaa. Jos halutaan saada valoherkälle paperille syntyvä negatiivikuva maisemasta, on laatikko tehtävä valotiiviiksi ja avattavaksi paperin kiinnitystä ja poisottoa varten.

Edellä kuvatut havaintovälineet sopivat luokan oppilaiden samanaikaiseen havainnointiin luonnossa. Valmiiden välineiden äärellä oppilaat ovat lähinnä passiivisen havainnoijan roolissa. Jokaisesta oppilaasta tulee aktiivinen osallistuja, kun hän yksin tai korkeintaan yhdessä työparinsa kanssa valmistavat itse ensin kameran, kuvaavat sillä ja käsittelevät kuvan paperiseen tai sähköiseen muotoon.

1)  Leikataan paperille kopioidut kameran puolikkaat irti ja taitellaan muotoon kuvan ohjeen mukaan (neulanreikäkameran kaaviot pienennettynä kuvassa).

 

 

Ennen liimausta kiinnitetään ympyräaukon taakse sisäkappaleeseen foliopala, johon on pistetty neulalla reikä. Ulkokappaleessa on tällä kohtaa vain ympyränmuotoinen reikä. Liimataan saumat huolellisesti ja vahvennetaan taitokset teräviksi. Sovitetaan vastakappaleet sisäkkäin. Kuvassa valmiit kameran osat. Ylemmässä näkyy suurempi aukko ja alemmassa pieni folioon pistetty neulanreikä (valmistus ja kuva IH, Finland).

 

 

2)  Valoherkkä paperi vaatii erikoisen käsittelyn. Emulsiopintaa ei saa koskea sormin eikä painaa millään esineellä, koska nämä jäljet näkyvät selvästi kuvassa. Kameran taustaseinämän kokoisen paperipalan leikkaaminen on tehtävä pimeässä tilassa tai kuvalaboratorion käyttämän punaisen lampun valossa. Paperipalaa on pideltävä reunoilta. Sen taakse kiinnitetään teipinpala rullattuna ja sen avulla paperi kiinnitetään kevyesti kameran taustaseinämään. Ulkokappaleeseen neulanreiän kohdalle liimataan käännettävä läppä, jotta reikä voidaan tarvittaessa peittää. Saman asian hoitaa kameran päälle kumoon laitettu isompi astia, kunhan se laitetaan päälle ja pois kameraan koskematta ja alustaa täräyttämättä.

Folion kiinnityksen jälkeen kameran osat painetaan sisäkkäin ja neulanreikä peitetään läpällä tai kamera pidetään muulla tavoin pimeässä. Valmis kamera on pieni kämmenten sisään sopiva kappale. Kuvaaminen voi alkaa. Kuvassa on valmis neulanreikäkamera kuvausta varten (kuva IH, Finland).

 

 

3)  Kamera asetetaan vaakasuoraan tukevalle, tärähtämättömälle alustalle. Kameran pohjaan rullatun ilmastointiteipin avulla voidaan varmistaa kameran pysyminen paikallaan kuvauksen aikana. Kameran edessä ei saisi olla mitään kuvan laatua heikentäviä materiaaleja tai kuvaan kuulumattomia esineitä, kuten lasilevyjä, lankoja, keppejä tai asiaankuulumattomia esineitä. Kamera saa olla paikoillaan jopa useita päiviä riippuen kuvauskohteesta.

4)  Saatu negatiivi skannataan ja käsitellään sähköisessä muodossa positiiviksi. Kuva on helppo näyttää luokassa kaikille sekä mahdollisesti jakaa eteenpäin. Nämä kuvauksen jälkeiset toimenpiteet onnistuvat asiantuntevan opastuksen avulla ja sopivat parhaiten isommille oppilaille.

5)  Pahvisen neulanreikäkameran sijasta voidaan käyttää kannellista lieriömäistä purkkia. Sen sisäpinnat maalataan mustalla maalilla. Kylkeen porataan pieni reikä. Purkki kiinnitetään tukevasti seinään tai pylvääseen. Valoherkkä paperi leikataan hieman suuremmaksi kuin purkin halkaisija. Paperi taipuu loivalle kaarelle purkin sisällä takaseinän edessä. Purkkiin on helppo vaihtaa uusi kuvauspaperi seuraavaa mittausjaksoa varten. Kuvassa näkyy metallinen purkki kiinnitettynä pystyputkeen kerrostalon katolla. Kamera kuvaa auringonratoja länsisuunnalla (kuva IH, Finland)

 

 

6) *  Auringon rataa voidaan kuvata muutaman päivän ajan. Esimerkiksi länteen päin kuvattaessa iltapäivästä auringonlaskuun asti saadaan tallennettua kauniisti vaaleita viivoja laskemassa horisonttiin leveysasteen mukaisesti. Kameran voi pilvisinä päivinä sulkea läpällä tai astialla.

7)  * Keskiyön Auringon rataa voi kuvata yhden yön sessiona, jos on mahdollista matkustaa Lappiin. Tuloksena saattaa syntyä kaunis alaspäin kaareutuva sarja Aurinkoja pohjoisen horisontin yllä.

8)  * Kuun rataa voidaan myös kuvata neulanreikäkameralla. Hyvän ja toivotun kuvaustuloksen saaminen edellyttää ehkä useita ottoja ja laitteen kehittelyjä, mutta sitkeille ja innostuneille oppilaille tämä haastava työ varmasti onnistuu.

Menetelmät: Havainnointi valmiiden neulanreikäkameroiden avulla. Oman neulanreikäkameran valmistus ohjeen mukaisesti. Valokuvaus itse valmistetun pienen kameran avulla. Kuvankäsittely.

Materiaalit: Kovalevyä, vaneria, pleksilevyä, pahvia, kameramallin kaaviot, foliokalvoa, valoherkkää paperia, kuvankehittämisaineita, kiinnitysmateriaaleja.

Pohdittavaa: Kuvausolosuhteita kannattaa miettiä tarkoin. Kokeilemalla erilaisia valotusaikoja ja kuvaamalla eri sääolosuhteissa saa parhaimman kuvan siitä, miten kuvaus kannattaa järjestää. Jos oppilaat ovat valmistaneet oman kameran, voidaan eri kameroille valita erilaiset lähtöarvot ja näin saadaan nopeasti kartoitettua paras kuvausvaihtoehto.

Tulosten tarkastelua: Oppilaiden saamat otokset asetetaan näytille luokassa ja vertaillaan tuloksia. Keskustellaan lähtöarvojen valinnoista ja parannusmahdollisuuksista. Oppilaille kehittyy ’silmää’ nähdä paras tulos ja sen perusteella tehdä järkeviä valintoja kuvausolosuhteiksi.

Vinkkejä: Kuvankehitys kannattaa yhdistää kuvaamataidon tuntien ohjelmaan. Siitä hyötyvät molemmat osapuolet.

Asiasanoja: Neulanreikäkamera, kuvan muodostus, kuvankehitys, kuvankäsittely.

 

 

---